Maaseudun elinvoimaisuus ja omavaraisuus
Maaseudun elinvoimaisuus ja omavaraisuus ruuantuotannossa ovat myös turvallisuuskysymyksiä
Minusta on käsittämätöntä, että kaupan osuus ruuan hinnasta on kasvanut samalla kun maataloustuottajien ja kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus on pienentynyt. Ruisleivän hinnasta (4,57 eur/kg) menee 0,20 eur/kg viljelijälle. Viljelijöiden saama osuus kotimaisen ruuan hinnasta on elintarvikeketjun pienin, vaikka työmäärä on suurin.
Yksi syy vääristymään on elintarvikkeiden keskittynyt tukku- ja vähittäiskauppa. Sen seurauksena alkutuottajien kustannuksia on minimoitu ja maanviljelystä on tullut erityisesti pienviljelijöille kannattamatonta.
Suomessa on lisäksi sitkeä keskittämisusko, jonka varjolla palveluja, työpaikkoja ja koulutusta karsitaan maaseudulta. Tällainen kehitys johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Muun muassa näistä syistä maatalous elinkeinona ei houkuttele nuoria yrittäjiksi maaseudulle.
Maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit tuotekehittelylle, innovaatioille ja yrittämiselle. Sen harjoittamisesta on tehtävä houkuttelevaa ja ennen kaikkea, kannattavaa. Muutamia ehdotuksia:
1. Maahamme tarvitaan täsmäohjelma luomaan elintarviketaloudelle uusi toimintaympäristö. Maaseudun pien- ja lähituottajien laatuun keskittyvä "pienuuden ekonomia" voisi olla ratkaisu, kuten Pekka Lehtonen Maaseudun elinvoimaisuus ry:stä ideoi. Pientilat voisivat myös järjestäytyä tuottajaorganisaatioiksi tai osuuskunniksi ja kehittää yhteistyötä esimerkiksi maanmuokkauksessa, kylmävarastoinnissa ja markkinoinnissa. Työvoimavaltainen erikoistuotanto ja jatkojalostus tukisivat maaseudun elinvoimaisuutta ja työllisyyttä.
2. Suoramyyntiä tiloilta pitäisi myös helpottaa. Suoramyynnillä vältetään hintaa nostavat välikädet, tuote on tuoretta ja ostaja tukee paikallista työllisyyttä. Suoramyyntiä ja sen kasvua kuitenkin rajoittavat tiukat elintarviketurvallisuussäädökset ja esimerkiksi maidon suoramyynnille on tilakohtaiset myyntikiintiöt. Millä muulla yrityssektorilla hyväksyttäisiin myyntirajoitukset?
3. Maa- ja metsätalouskoulutusta pitää kehittää eri oppilaitosten välisenä yhteistyönä. Metsäteollisuus on tukeutunut yksipuolisesti paperituotantoon, jonka vähentyessä olisi tärkeää panostaa esimerkiksi puurakentamisen ja puun jalostamisen kehittämiseen.
4. Ruuan puhtaudesta pitää tehdä itseisarvo. Ruuan laatu, tuotantotavat ja ruuan alkuperä merkitsevät yhä enemmän kuluttajille. Suomen talven ansiosta meillä on vähemmän tuhohyönteisiä kuin eteläisemmässä Euroopassa ja siksi tuholaismyrkkyjen käyttö huomattavasti vähäisempää.
Omavaraisuus ruuan suhteen on sekä turvallisuuspoliittinen että taloudellinen asia. Eikö olekin erikoista, että sen sijaan, että tukisimme suomalaista huoltovarmuutta ja puhdasta ruuantuotantoa, tuemmekin Keski-Euroopan maataloutta? Sillä subventoimme mittavasti keski-eurooppalaista tuotantoa EU:n kautta. Käytännön esimerkki: Jos puolalaiset hedelmät ja vihannekset maksavat euron kilo, niin EU:n antama maataloustuki niiden kasvatukseen, kuljetukseen ja varastointiin on mittava. Emmekö mieluummin tukisi kotimaista työtä ja tuotantoa pitäen samalla koko Suomen elinvoimaisena?
Juuri näin ! Tuemme kotimaista työtä ja tuotantoa ja kävelemme ulos EU:sta ! Moni rikastuu maajussin kustannuksella.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on vuosikymmeniä moitittu maataloustukia. Ja edelleen moititaan, osin syystäkin. Suurimmat tuet menevät suurtilallisille eikä suinkaan pienviljelijöille. Jos pienviljelijät ”rikastuisivat” maataloustuilla, olisi autioituville tuville maaseudulla ostajia jonossa..
Nyt saamme ulkolaisia hedelmiä/viljaa paljon halvemmalla kuin kotimaisia. Syy siihen on maataloustuet, joita EU maksaa kyseisille tuottajamaille. Suomi maksaa toiseksi eniten kansallista maataloustukea!
Kansallista maataloustukea Suomessa joudutaan maksamaan, koska Italia, Espanja ja Portugali sekä puheenjohtajavaltio Kreikka määräsivät vuonna 1994 Suomen EU-jäsenyyden ehdoksi sen, että Etelä-Suomessa ei makseta EU:n maataloustukea. Joten joudumme maksamaan sitä itse.
Joten lopetetaan maanviljelijöiden syyttely siitä, että ruoka on kallista Suomessa ja maksamme valtavat määrät maataloustukia. Mietitään sen sijaan
miksi olemme tässä tilanteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tukijärjestelmä suosii suuria tiloja.
Eli politiikkaan on ujutettu kaiken hävittäminen, erityisten
intressien tieltä. GMO tulee, ja ruokakato perässä.
Maidosta tuottaja ei saanut juuri mitään, niin maitotilat
joutuivat lopettamaan. Sama kaikessa muussakin.
YK agendaan kuuluu, että maaseutu autioitetaan.
Konstit ovat monet.
Riitelyt pienissä kunnissa, syyttelyt,
ja kaiken valvontaa, paitsi silloin kun on
kysymyksesä isoja asioita. Tälläistä kuuluu maaseudilta.
Ja tietysti kuntien lakkauttaminen, vaikka se ei auta ketään!
Ilmoita asiaton viesti
Totta. Pienet ja keskisuuret tilalliset/yrittäjät ovat jääneet huomiotta. PK yritykset ovat enemmän työllistäneet viime vuosina kuin suuret ja pystyisivät vieläkin enemmän, jos esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista helpotettaisiin.
Keskittäminen on ajan henki. Samalla keskitetään hyvinvointia ja varallisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain syystä juuri Suomessa ei haluta purkaa omia kieltojamme ja rajoituksiamme siten että pienemmillä tuilla alkutuottajille jäisi enemmän.
Jopa EU:n taholta on huomautettu meikäläisen duopolin ja ylihinnoittelevan väliportaan haitallisuudesta mutta näköjään siitä vain halutaan pitää kiinni.
Kokonaan toinen ajatus on ideoida maaseudulle uutta tuottavaa yrittäjyyttä ja elinkeinoa ilman suhteettoman suurta valtion/eu:n/kuntien tukea. Sellainen elävöittäisi maaseutua ja saisi muuttovirrat kääntymään.
Ilmoita asiaton viesti
Pienviljelijöitä on eläköitymässä sankoin joukoin, miten turvata jatkajat? Yksi on sukupolvenvaihdoksen verohuojennukset – niin maataloudessa kuin muussakin yrittämisessä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai tuossa ole mitään ihmettelemistä. 99% kuntapäättäjistä ja lähes sama osuus korkeimmista virkamiehistä ja kansanedustajista istuu jomman kumman, parhaimmat molempien, keskusliikkeen jonkin tason hallituksessa. Elintarvikkeiden tukkukauppa on niin tuottava bisnes, että alkuvuonna Keskon pääjohtaja valitti että rahaa on niin paljon ettei tiedä mihin sitä sijoittaisi. Jos vastaavanlainen monopoliasema olisi yksityisellä perheyrityksellä, jolla olisi kasvot, niin se olisi jo aikaa sitten romutettu lailla. Kasvottomat keskusliikkeet taas saavat kunnon rosvoparonin tapaan huseerata aivan vapaasti ja ryöstellä feodaalialamaisiaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on liian pieni maa reiluun kilpailutukseen. Meille muodostuu liikaa monopoleja. Pienet ja keskisuuret yrittäjät eivät pärjää kilpailutuksissa – monasti eivät edes pääse kilpailutukseen saakka.
Ilmoita asiaton viesti
Blogistin ja kaikkien edellä olevien 1 – 4 kommentoijien kanssa samaa mieltä.
Henry
Ilmoita asiaton viesti
”Nyt saamme ulkolaisia hedelmiä/viljaa paljon halvemmalla kuin kotimaisia. Syy siihen on maataloustuet, joita EU maksaa kyseisille tuottajamaille. Suomi maksaa toiseksi eniten kansallista maataloustukea!”
Kaikkien rikkaiden teollisuusmaiden, siis myös mm. USA:n ja Japanin, täytyisi voimakkaasti alentaa/poistaa maataloustukia. Pelkkä EU:n toimiminen asiassa ei vaikuttaisi kuin vähentämälläe EU:maiden maataloustuotantoa.
Kansainvälisesti elintervikkeiden tuotantoa tulisi siirtää köyhempiin maihin näiden talouden ja elinolojen kohentamiseksi. On inhottavan itsekästä ja EPÄKRISTILLISTÄ…
että rikkaat teollisuusmaat tuottavat elintarvikkeita valtavia määriä (jopa yli oman tarpeensa) ja tukevat tätä toimintaa (estävät köyhien maiden tuotteiden tuonnin) rahoituksella, jonka saavat verottamalla korkeamman teollisuuden/kehityksen tuotteita, joita kehitysmaat eivät voi tuottaa.
Kehitysmaat yleisesti vaativat rikkaita teollisuusmaita vähentämään/lopettamaan tukiaan, mutta me itsekkäät paskiaiset emme näin tee. Kehitysmailla ei ole varaa tukea omaa tuotantoaan.
Rikkaiden maiden sairas maataloustukipolitiikka pakottaa köyhimmät maat, kuten vaikkapa Afganistanin, tuottamaan jotain muuta = oopiumia/heroiinia.
Toisaalta jos mietitään asiaa vain EU:n sisällä, niin rikkaampien ja teollistuneempien maiden pitäisi ensimmäisenä alentaa tukiaan. EU:n maataloustuotantoa tulisi harjoittaa köyhemmissä maissa – ja erityisesti maissa/alueilla missä laajamittainen maatalous on taloudellisesti mielekästä.
Maataloutta tulisi voimakkaasti vähentää (tukia laskea): Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Ranskassa, Suomessa, Ruotsissa…
Maataloustuotantoa voisi lisätä (tukia nostaa): Puolassa, Balttian maissa, Slovakiassa, Kroatiassa…
Valtioilta kuten Suomi pitäisi KIELTÄÄ kaikki maataloustuet jonkinlaisen siirtymä ajan jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa hyvä pointti, tuo rikkaimpien maiden maataloustuki. Köyhiä maita riistetään myös vuokraamalla peltoja mm. kaakaon viljelyyn ja oma kansa näkee nälkää. Näin Afrikassa.
Ilmoita asiaton viesti