Maaseudun elinvoimaisuus ja omavaraisuus

Maaseudun elinvoimaisuus ja omavaraisuus ruuantuotannossa ovat myös turvallisuuskysymyksiä

Minusta on käsittämätöntä, että kaupan osuus ruuan hinnasta on kasvanut  samalla kun maataloustuottajien ja kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus on pienentynyt. Ruisleivän hinnasta (4,57 eur/kg) menee  0,20 eur/kg viljelijälle. Viljelijöiden saama osuus kotimaisen ruuan hinnasta on elintarvikeketjun pienin, vaikka työmäärä on suurin.

Yksi syy vääristymään on elintarvikkeiden keskittynyt tukku- ja vähittäiskauppa. Sen seurauksena alkutuottajien kustannuksia on minimoitu ja maanviljelystä on tullut erityisesti pienviljelijöille kannattamatonta.

Suomessa on lisäksi sitkeä keskittämisusko, jonka varjolla palveluja, työpaikkoja ja koulutusta karsitaan maaseudulta. Tällainen kehitys johtaa luonnonvarojen ja maaseudulla olevan infrastruktuurin tuhlaukseen, sillä luonnonvarojen hyödyntäminen edellyttää lähelleen työntekijöitä ja palveluja. Muun muassa näistä syistä maatalous elinkeinona ei houkuttele nuoria yrittäjiksi maaseudulle.

Maa- ja metsätaloudessa on valtavat potentiaalit tuotekehittelylle, innovaatioille ja yrittämiselle. Sen harjoittamisesta on tehtävä houkuttelevaa ja ennen kaikkea, kannattavaa. Muutamia ehdotuksia:

1.  Maahamme tarvitaan täsmäohjelma luomaan elintarviketaloudelle uusi toimintaympäristö. Maaseudun pien- ja lähituottajien laatuun keskittyvä "pienuuden ekonomia" voisi olla ratkaisu, kuten Pekka Lehtonen Maaseudun elinvoimaisuus ry:stä ideoi. Pientilat voisivat myös järjestäytyä tuottajaorganisaatioiksi tai osuuskunniksi ja kehittää yhteistyötä esimerkiksi maanmuokkauksessa, kylmävarastoinnissa ja markkinoinnissa. Työvoimavaltainen erikoistuotanto ja jatkojalostus tukisivat maaseudun elinvoimaisuutta ja työllisyyttä.

2.  Suoramyyntiä tiloilta pitäisi myös helpottaa. Suoramyynnillä vältetään hintaa nostavat välikädet, tuote on tuoretta ja ostaja tukee paikallista työllisyyttä. Suoramyyntiä ja sen kasvua kuitenkin rajoittavat tiukat elintarviketurvallisuussäädökset ja  esimerkiksi maidon suoramyynnille on tilakohtaiset myyntikiintiöt. Millä muulla yrityssektorilla hyväksyttäisiin myyntirajoitukset?

3.  Maa- ja metsätalouskoulutusta pitää kehittää eri oppilaitosten  välisenä yhteistyönä. Metsäteollisuus on tukeutunut yksipuolisesti paperituotantoon, jonka vähentyessä olisi tärkeää panostaa esimerkiksi puurakentamisen ja puun jalostamisen kehittämiseen.

4.  Ruuan puhtaudesta pitää tehdä itseisarvo. Ruuan laatu, tuotantotavat ja ruuan alkuperä merkitsevät yhä enemmän kuluttajille. Suomen talven ansiosta meillä on vähemmän tuhohyönteisiä kuin eteläisemmässä Euroopassa ja siksi tuholaismyrkkyjen käyttö huomattavasti vähäisempää.

Omavaraisuus ruuan suhteen on sekä turvallisuuspoliittinen että taloudellinen asia. Eikö olekin erikoista, että sen sijaan, että tukisimme suomalaista huoltovarmuutta ja puhdasta ruuantuotantoa, tuemmekin Keski-Euroopan maataloutta? Sillä subventoimme mittavasti keski-eurooppalaista tuotantoa EU:n kautta. Käytännön esimerkki: Jos puolalaiset hedelmät ja vihannekset maksavat euron kilo, niin EU:n antama maataloustuki niiden kasvatukseen, kuljetukseen ja varastointiin on mittava. Emmekö mieluummin tukisi kotimaista työtä ja tuotantoa pitäen samalla koko Suomen elinvoimaisena?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu