Onko akateemisesti kompetentti lapsi onnistunut varhaiskasvatuksen tuotos?
Nykyinen hallitus haluaa rajata kotihoidon tukea toivoen kotona lapsia hoitavien äitien siirtyvän työelämään nopeammin ja varhainen päivähoitoon siirtyminen onkin saanut yllättäen runsaasti palstatilaa. Yle kirjoitti asiasta 22.12 ja vastaavia hallituksen linjausta tukevia kirjoituksia on ollut muissakin valtamedioissa.
Opetusministeri Grahn-Laasonen oli jo aiemmin kirjoittanut mielipiteen, jossa hän nosti sosiologian professori Jani Erolan tutkimuksen (Karhula, Erola, Kilpi-Jakonen 2016) perustellakseen hallituksen linjauksia. joka tukee hallituksen kantaa. Tutkimuksessa esitetään, että 1-3 vuotiaana aloitetulla päivähoidolla on positiivinen vaikutus lasten koulumenestymiselle. Erola myös väittää, että tutkimuskirjallisuus ei tue yleistä harhaluuloa siitä, että varhainen päivähoito olisi haitallista lapsen kehitykselle. On kuitenkin lukuisia tutkijoita, joilta on vahvaa näyttöä asiasta (Keltinkangas-Järvinen, Rusanen, Sinkkonen, Sajaniemi, Lahikainen). Onko hallitus tutustunut myös näihin?
Sosioekonominen perustelu varhaiselle päivähoidolle?
Tiedustelimme Erolalta tutkimuksen taustoista ja hän kertoi sen olevan puhtaasti sosioekonominen näkökulma. Varhaista aloittamista siis perusteltiin koulumenestyksellä ja pärjäämisellä, hyvinvointia ei tutkittu.
Tuottavuutta ja tehokkuutta arvioitaessa sivuutetaan hyvinvoinnin kysymykset, joita on kieltämättä haasteellisempi arvioida. Lasten turvattomuutta, huolia, pelkoja ja alakuloisuutta ei ole helppo tunnistaa.
Turvallisuus syntyy pysyvässä vuorovaikutuksessa
Kirjoituksessa keskitymme turvallisen kiintymyssuhteen merkitykseen ja varhaiskasvatuksen mahdollisuuksiin täyttää pienen, alle 3v lapsen emotionaalisia tarpeita. Kirjoituksemme ei ole kritiikki varhaiskasvattajia kohtaan, vaan hätähuuto myös heidän puolestaan.
Kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen (Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys, 2011) ”lapsi ei halua eroon vanhemmistaan pitkiksi ajoiksi isoihin ryhmiin, joissa hän joutuu kalastamaan huomiota vierailta tai vaihtuvilta aikuisilta.” Hänen mielestään erot vahingoittavat pientä lasta tavalla, jolla on pitkäaikaisia vaikutuksia.
Rusanen on huolissaan siitä, että varhaiskasvatuksen suunnittelussa ei ole huomioitu turvallisen kiintymysmallin kehittymistä. Pieni lapsi on riippuvainen häntä hoivaavista henkilöstä kolmen ensimmäisen vuoden ajan.
Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läheisessä, luottamuksellisessa ja pysyvässä vuorovaikutuksessa kun lapsen tarpeisiin vastataan riittävän oikea-aikaisesti ja johdonmukaisesti. Lapsi kokee, että viesteihini vastataan ja minusta huolehditaan. Sen vuoksi kasvatus, jossa ihannoidaan liian varhaista itsenäistymistä, yksin ja omillaan pärjäämistä altistaa turvattomalle kiintymyssuhteelle.
Turvattomuus vaarantaa oppimisen
Pienen lapsen turvallisuuden tunne järkkyy, kun hän joutuu uusiin ja vieraisiin tilanteisiin. Hän ei kykene keskittymään leikkimiseen tai tutkimaan ympäristöä vaan hänen energiansa ja aikansa menee turvallisuuden tunteen hakemiseen. Se näkyy keskittymishäiriöinä, motorisena levottomuutena, vetäytymisenä, itkuisuutena tai huomion hakemisena sanoo Rusanen.
Päiväkodeissa liian suuret ryhmät, ero vanhemmasta, vaihtuvat hoitajat, melu ja lasten keskinäiset ristiriidat kuormittavat lasta. Kehitysneuropsykologian dosentti Nina Sajaniemi uusimmassa tutkimuksessaan on todennut, että stressi nostaa kortisolitasoa mikä puolestaan vaikeuttaa lapsen kykyä lukea sosiaalisia signaaleja (Sajaniemi Nina et.2016). Se myös heikentää muistitoimintoja ja oppimista.
Ongelmiin uskallettava puuttua
Lasten ja nuorten pahoinvointi on otettava todesta, oireet eivät nouse tyhjästä. Varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet ovat sinänsä kannatettavat, mutta rohkenemme väittää, että nykyisillä resursseilla niitä on vaikea saavuttaa eivätkä vastaa alle 3 vuotiaan emotionaalisiin tarpeisiin tyydyttävästi.
Tutkimus tehtiin 90-luvun laman aikana syntyneillä lapsilla. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli voimaan vasta -96 joten kaikki haastatellut lapset olivat perheistä, jotka olivat onnistuneet säilyttämään työnsä. Vanhempien sosioekonominen asema periytyy vahvasti. Lisäksi on huomioitava, että korkeasti koulutetut vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon varhaisemmin kuin muut ja perhetaustalla tunnetusti on suuri vaikutus koulumenestykseen. Tutkimus ei siis osoita sitä, mitä tutkija julkisesti väittää. Joten Jani Erolan tutkimus ei mielestämme riitä perusteluksi alle kolmevuotiaiden päivähoidolle.
Kirjoitus tehty yhteistyössä varhaiskasvatuksen erityisopettaja Sari Kuminin (Helsinki) kanssa.
Ilmoita asiaton viesti